Jounin Kaupan historia
Ensimmäinen Jounin Kauppa
Jounin Kauppa 1950-luvun alkupuolella
Jounin kauppa syntyi 1950-luvulla, kun Kaulasen Jounille tuli ensimmäinen tukkukuorma torniolaisen Eino Ahon tukkuliikkeestä. Tilauksen oli Jounin puolesta hoitanut eräs saksalainen muonitusmestari, koska hänen ja muidenkin turistien mielestä kyläkauppa Äkäslompoloon tarvittiin. Kirvesmiehenä työskentelevä Kaulasen Jouni ei ollu ensi alkuun ollenkaan kiinnostunut kauppiaaksi ryhtymisestä. Ammattitaitoisen rakennusmiehen työ kun tarjosi paljon luotettavamman tulon kasvavan perheen tarpeisiin kuin kyläkauppiaan pesti. Mutta kun kuorma tuli pihaan, Jouni järjesti myyntitilat alakerran kamariin, ja kauppa avasi ovensa ensimmäistä kertaa 23.3.1950.
Jounin Kauppa 1979
Kuvassa Jouni, rakennukseen on juuri tehty uudet portaat.
Aluksi kauppias hoiti kassakoneen tehtäviä kynällä ja paperilla. Kylmäsäilytystilat olivat kellarissa, jossa kauppias saikin pyörähtää monet kerrat kiireisen kevätsesongin aikana. Kevätaikoina kauppias joutui palkkaamaan kauppaansa työntekijöitä.
Mutta hiljaisempina aikoina Jouni kalasteli, teki kirvesmiehen töitä sekä porohommia, sillä kylän taloissa oli yleensä kaikissa jonkin verran poroja omassa merkissä.
Muutamana vuonna Jouni piti myös savottakauppaa vanhassa parakissa, sillä muun muassa Luosussa oli isoja savotoita. Kaupasta huolehtimaan Jouni palkkasi hoitajan, joka kuitenkin parin vuoden kuluttua katosi, ja silloin savottakauppakin lopetti toimintansa.
Entisaikaan suksien huolto vaati työtä, sillä niitä piti voitelun lisäksi myös tervata. Siihen aikaan tunturien valloitus oli suositumpaa kuin nykyisin, ja rinteitä alas laskiessa puusukset katkesivat herkästi. Niinpä myös katkenneita suksia jouduttiin korjaamaan usein. Kaupan yläkertaan perusti Tallberg suksihuollon. Myöhemmin suksia ryhtyivät huoltamaan Jounin pojat Esa ja Tapio pientä korvausta vastaan.
Uusi kaupparakennus 1980
Jouni rakensi uuden kaupparakennuksen vuonna 1980. Nykyään paikalla toimii päätien viereinen kauppakeskus.
Aluksi Jouni myi kaupassaan päivittäistavaroita ja elintarvikkeita, mutta vähitellen kauppias ryhtyi välittämään tavaraa rakentajienkin tarpeisiin.
Ammattimiehenä Jouni osasi myös monin tavoin neuvoa ja auttaa rakentajia. Hän tunsi kylän työmiehet ja alueen koneurakoitsijat sekä muut rakentamisen käytännöt. Jounin asiakkaista tuli usein myös monivuotisia ystäviä, joista monet puolestaan olivat oman alansa asiantuntijoita. Niinpä Jouni tiesi kenen puoleen saattoi kääntyä, kun itse – tai joku tuttu – tarvitsi asiantuntija-apua.
1950-luvulla kauppa ei ollut vain ostospaikka, siellä vaihdettiin myös kuulumisia. Välillä Jouni tarjosikin kahvit pirtin puolella kauppiaan emännän, Tertun huolehtiessa kestityksestä. Tertulla riittikin työsarkaa, sillä hänellä oli kauppiaan avustamisen ja kaupan siivouksen lisäksi hoidettavanaan myös sen ajan perheenemännän työt, lehmien lypsyä myöten.
Jouni oli kauppias henkeen ja vereen. Hän myi tarvittaessa vaatteetkin päältään. Mutta silloin Jounikin meni liian pitkälle, kun myi Tertulle morsiuslahjaksi ostamansa siepakat! Jounin oli hyvä ja asiakkaistaan huolehtiva kauppias, ja kun asiakas halusi hyvät siepakat, Jouni tiesi heti mistä sellaiset löytyvät.
Jounin kauppa kuvattuna 2004
Nykyään kyseisellä paikalla toimii Jounin Kauppakeskus.
Joka päivä Jouni laski päivän kassan ja kääri tarkkaan lasketut rahat kirjeukuoreen, jonka sulki huolellisesti ja kääri hamppunaruilla kiinni. Kuoren päälle hän kirjoitti vielä päivä kassan summan ja laittoi tämän kirjekuoren sitte ulko-oven kahvaan roikkumaan päivän päätteeksi. Illalla puoli kahdeksan aikaan tuli Niskalan linja-auto, joka toi kylään postin. Kuljettaja haki oven kahvasta Jounin päiväkassan ja vei sen mennessään Eino Ahon tukkuliikkeeseen, joka puolestaan toimitti myyntituotteet Jounin Kaupalle rahoja vastaan. Tämä tapa säilyi 1970-luvun loppuun asti.
Kotitalonsa ja kaupan yläkerrassa Terttu ja Jouni majoittivat turisteja, niin kuin muissakin kylän taloissa tehtiin. Jokaisessa talossa oli vakituiset kävijänsä, jotka tulivat vuosi vuoden perään samoihin taloihin ja tiloihin majoittumaan. Siihen aikaan turisteja kutsuttiin yleensä vieraiksi, ja heitä pidettiin lähes talonväkeen kuuluvina ystävinä.
Turistimajoituksen vuoksi Jounin Kaupan ulko-ovea ei lukittu edes yöksi, sillä täytyihän turistien päästä majoitustiloihin myös myöhempinä vuorokaudenaikoina. Vaikka eteisessä säilytettiin kaupan tavaroita, ei varkauksia tapahtunut, kunnes vasta 1980-luvulla eräs nuorimies varasti eteisestä korillisen limonadia. Jouni huomasi varkauden nopeasti ja juoksi epäröimättä turistibussiin, jonne arvasi varkaan menneen. Varas joutui palauttamaan limsakorin hurjistuneelle kauppiaalle, ja viimein Jounikin joutui siirtämään myyntitavarat lukkojen taakse. Aika oli muuttunut myös Äkäslompolossa.
Uuden kaupparakennuksen Jouni rakensi 1980. Rakennusmiehenä Jouni oli itse mukana poikansa Esan kanssa uutta kauppaa rakentamassa. Vuonna 1985 Jouni luopui kauppiaan työstä, ja kauppaa ryhtyi pyörittämään Jounin poika Esa, vaimonsa Annen kanssa.
Koko ikänsä Jouni oli innokas kalastaja. Hän viihtyi muutenkin luonnossa ja tunsi marjapaikat hyvin. Nuotiotulilla mieli rentoutui ja lepäsi niin, että hän jaksoi säilyttää toimintatarmonsa ja ystävällisyytensä elämänsä loppuun asti.
Viimeisenä elinpäivänään hän oli kalastellut joen rannassa keppivavalla. Kotiin palatessaan hän ihmetteli, kuinka se tällä kertaa olikin tuntunut niin raskaalta. Samalla viikolla Jouni oli tehnyt toistasataa saunavastaa, mutta ei sellainen puuha yleensä sillä tavalla voimia vienyt.
Nykypäivän Jounin Kaupan menestyminen olisi Jounille mieleen. Hän olisi varmasti ylpeä pojanpojastaan Samposta, jonka kanssa hänellä oli hyvin läheiset välit. Pikkupoikana Sampo viihtyikin pappansa seurassa, jolla puolestaan oli aina aikaa pojanpojalleen. Kuusivuotiaana Sampo ei enää halunnut mennä päivähoitoon ollenkaan vaan jäi mieluummin kotiin. Mikäs siellä oli ollessa, sillä miltei samassa pihapiirissä olivat niin kauppa, koti kuin mummolakin.
Näiden talojen väliä hän juoksi monet kerrat päivän mittaan ja tekemistä riitti! Sampo kuunteli papan tarinoita ja seurasi pappaa niin kaupan askareisiin kuin retkille metsään ja kalareissuille.
Mieluista oli myös olla mukana kulottamassa peltoa yhdessä papan ja isän kanssa. Nykyisen kaupan paikalla, metsän laidassa olikin papan kota, jossa Jouni-pappa usein valmisti pyytämiään kaloja loimuttamalla tai hiillostamalla.
Papan jalanjäljissä oli hyvä aloittaa kauppiaan ura ja taival kohti toisenlaisen ajan haasteita.
Lue lisää Kaulasen suvusta Äkäslompolon Sukuseura Ry:n sivuilta
Uusi luku Jounin Kaupan historiassa 2023
Sampo päätti keväällä 2023 luopua Jounin Kaupan kauppiaana olemisesta ja samassa yhteydessä hän myi Jounin Kaupan rakennukset ja tontit Keskolle. Suomen suurimman K-Marketin uusina kauppiaina aloittivat 1.5.2023 Linda ja Janne Vuollo, joiden kolmas kauppa Jounin Kauppa on. Janne on lähtöisin Ylimuoniosta, joten kyseessä on paluu kotimaisemiin. Tunturikaupat ovat hänelle tuttuja sekä Leviltä että Jounin Kaupasta työntekijän vinkkelistä ennen yrittäjän uraa. Vuollot haluavat vaalia Jounin Kaupan perintöä ja elää samalla aina ajan hermolla uudistuen.
– Kaulasten kolmen sukupolven aikana tekemä työ herättää meissä kunnioitusta. Haluamme itsekin kehittää kauppaa rohkeasti niin, että Jounin Kauppa on jatkossakin edelläkävijä, uudet kauppiaat lupaavat.
